Sivut

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Partio harrastuksena

Partio lukiolaisen harrastuksena 

Lukioikäiselle partio on ehkä vähän rennompaa kuin nuoremmille, koska pystyy osallistumaan moniin erilaisiin tapahtumiin, joissa näkee oman ikäisiä. Esimerkiksi Samoaja Explo on tällainen tapahtuma, johon kokoontuu 15 - 17-ikäisiä partiolaisia kaikkialta Suomesta. Toinen esimerkki on Altti Amazing Race, jossa mennään Föli-busseilla ympäri Turkua erilaisille rasteille.  Nuoremmille partiolaisille tapahtumat ovat ehkä vähän enemmän kilpailutyyppisiä.

Ohjaajana leireillä

Kesäisin on erilaisia leirejä kaikenikäisille partiolaisille. Lippukunta järjestää yleensä ainakin kesäisin leirin, johon vanhemmat partiolaiset menevät "töihin" eli muonittamaan tai tekemään ohjelmaa. Piirileireille ja muille isommille leireille vanhemmat partiolaiset pääsevät osallistumaan kunnolla eli osallistumaan itse ohjelmaan. 

Kurssit

Vanhemmille partiolaisille on myös tarjolla erilaisia kursseja ja koulutuksia, kuten partiojohtajakursseja, retkeilykursseja ja EA-kursseja. Useimmat näistä maksaa lippukunta, koska mitä enemmän koulutuksia käy, sitä enemmän siitä on hyötyä lippukunnalle. 

Oman ryhmän ohjaaminen

Yleensä samoajana eli 15 - 17-vuotiaana aletaan johtamaan omaa ryhmää, jolloin pääsee suunnittelemaan viikottaisia kokouksia ryhmälle ja erilaisia retkiä ja muita tapahtumia. Silloin kun aletaan johtamaan omaa ryhmää, loppuvat yleensä itsellä viikottaiset kokoukset oman vanhan ryhmän kanssa. Oman ohjattavan ryhmän kanssa mennään erilaisiin tapahtumiin, kuten partiotaitokilpailuihin. 

Vastuuta ja hauskaa yhdessäoloa

Vanhempana partiolaisena vastaa itse ohjelmastaan ja siitä, miten haluaa toteuttaa partiota. Omalta lippukunnalta tulee aina tietoa erilaisista tapahtumista ja koulutuksista omalle ikäryhmälle.

Partio ei ole pelkästään metsässä rämpimistä ja teltassa istumista, vaan todella hauskaa, jos sitä osaa toteuttaa oikein.


Sanni Aho

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Fiiliksiä kevään 2020 äidinkielen yo-kirjoituksista

Kuvassa Paimion lukion abit Suvi Kaunonen, Antti Sipilä ja Annisofia Lempiäinen.


Olin haastattelemassa kolmea Paimion lukion abia, jotka olivat juuri tulleet äidinkielen kirjoitustaidon ylioppilaskokeesta. Alla on heidän mietteitään.

Mikä fiilis?

Suvi: "Kyseenalainen, ehkä jopa tyhjä olo"
Antti: "Aika tyytyäinen ja ok olo"
Annisofia: "Aika pettynyt"

Miten koe meni omasta mielestä?

Suvi: "Silleen ihan ok. Olisi se voinut huonomminkin mennä"
Antti: "Ihan hyvin. Harmittaa vaan, kun luulen, ettei tekstiäni tulla arvostamaan yhtä paljon kuin minä."
Annisofia: "Huonommin, mitä odotin"

Miltä koe tuntui? Oliko koe helppo, vaikea?

Suvi: "Vaikea"
Antti: "Vaikea"
Annisofia: "Vaikea"

He vielä lisäsivät, että verrattuna viime vuoden kirjoitustaidon kokeeseen, koe oli vaikea.

Miten valmistauduit kokeeseen?

Suvi: "En mitenkään"
Antti: "Edeltävänä iltana availin vähän Särmää"
Annisofia: "Vähän sama kuin Antilla. Ei tuohon kokeeseen oikeen voi valmistautua."
Jaana-opettaja:😩

Oletko tyytyväinen valmistautumiseesi?

Suvi: "Olen."
Antti: "Olisi voinut nukkua enemmän"
Annisofia: "Ei oikein muuta olisi voinut tehdä"

Mitä muita aineita kirjoitat?

Suvi: "Maantieto ja lyhyt matematiikka"
Antti: "Pitkä matematiikka ja yhteiskuntaoppi"
Annisofia: "Pitkä matematiikka, englanti, ruotsi ja psykologia"

Millä fiiliksillä muihin kokeisiin?

Suvi: "Jos sitä nyt alkais lukemaan."
Antti: "Matematiikka pelottaa, mutta yhteiskunta on ihan jees."
Annisofia: "Kaikki ne pelottaa, matematiikka eniten, mutta ruotsi ei pelota yhtään."

Venla Kaunonen


Kommentti 👀

Kirjoitustaidon kokeeseen voi ja on hyvä valmistautua.👊 Tärkeät asiat ja sivut on mainittu äidinkielen opettajien jakamassa lukuohjeessa. Kannattaa kerrata, miten aiheet rajataan, miten käytetään aineistoja ja miten niihin viitataan. Tietysti oikeakielisyyttä on hyvä harjoitella: ainakin sääntöjä, joista opettajat ovat maininneet tekstien arvioinneissa😭.

Tänä vuonna äidinkielen kirjoitustaidon kokeen aiheena oli tarina. Kurssilla 6 käsiteltiin draaman kaarta ja muita kertomuksellisuuden piirteitä ja sitä, mikä niissä on ajatonta ja mikä nykykulttuuriin liittyvää. Samalla kurssilla kirjoitettiin kirjoitustaidon teksti, jossa oli lähes sama aihe.😇

Jaana-ope😍

perjantai 14. helmikuuta 2020

Pakina



 Mitä tuo feministi inisee? 

Feminismi, tasa-arvo, sukupuolineutraalisuus ja niin edelleen. Nämä asiat ovat olleet pinnalla jo monta vuotta, mutta ihan turhaan. Nämä asiat eivät ole saavuttaneet sitä lopullista tavoitetta tai luoneet meille ihanneyhteiskuntaa. Voin myös kaikille kovimmille pohdiskelijoille tässä kertoa, että tuskin tulevat koskaan saavuttamaankaan. Näistä jauhaminen vain väsyttää kasvolihaksia sekä rasittaa aivoja. Älkää myöskään kirjoittako enää sosiaaliseen mediaan mitään miesten ja naisten tasa-arvosta! Ainoa asia, mitä siitä seuraa, on kipeät sormet ja paha mieli. Vielä vuonna 2019 on siis todella totta, että naiset ovat edelleen miehiä yksinkertaisesti huonompia. Valittamisen sijasta me naiset voisimme kyllä tosiaan vähän tsempata ja valita muun muassa työmme paremmin: naisinsinöörin sijasta pelkkään insinööriin sekä vaihtaa naisurheilijoista pelkkiin urheilijoihin. Virpi Salmi esittää ironisessa kolumnissaan “Älä ala naisinsinööriksi” (Helsingin Sanomat 15.12.2019) kyseisen läpän, jonka oli kuullut miespuoliselta kaveriltaan. Oli kyllä todella hauska, että oikein nauratti.

Salmi kertoo kolumnissaan, miten palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat vieläkin olemassa ja itseasiassa ne eivät ole muuttuneet yhtään. Näin tulee muuten varmaan aina olemaankin. Miksi naiset saavat pienemmän palkan samasta työstä kuin miehet tekevät? Ai niin, olemmehan naisia! Salmi sanoo kolumnissaan, että palkkaerot johtuvat aloista, joihin miehet ja naiset hakevat. On totta, että ammateilla on periaatteessa sukupuolet. Onhan outoa nähdä mieslähihoitaja työntämässä vanhainkodissa mummoja pyörätuoleissa sekä naisylimyyntipäällikkö johtamassa kansainvälistä kokousta, jossa päätetään seuraavat Suomen tärkeimmät talousasiat. Mitä siis opimme? Naisten tulee jäädä hoiva-aloille eli naisten ammatteihin. Miesten ammateissahan saisimme vain pienempää palkkaa, mutta onhan sekin jotain arvostusta hyvästä yrityksestä.

“Ja nyt takaisin urheilun pariin!” Näin voisi sanoa miesselostaja miesurheilijoiden miesurheilukisoissa. Martta Suotulan kirjoituksessa “Eikö unelmani toteudu, koska olen tyttö?” (Helsingin Sanomat 15.12.2019) on tunteikas kertomus 14-vuotiaan tytön unelmasta olla urheilija ja siitä, miten muiden kommentit ovat saaneet hänet epäröimään unelmaansa. On surullista, että noin nuorelle täytyy vastata ei. Eivät sinun unelmasi tule toteutumaan. Martta, sinusta ei voi tulla urheilijaa, koska olet nainen. Sinä et voi muun muassa elättää perhettäsi ja tehdä urheilusta ammattiasi. Se on miehen tehtävä. Sinusta siis voi tulla ainoastaan se naisurheilija, jonka kisoja ei kukaan katso. Suotulan kirjoituksessa tuodaan esille hyvin se, miten kukaan ei tiedä yhtäkään hyvää naisurheilijaa. Ei siis sillä, että he kaikki kivat urheilijayrittäjät olisivat paskoja vaan siksi, koska niitä vain ei kukaan yksinkertaisesti tunne. Kaikki voisivat luetella liudan esimerkiksi miesjalkapalloilijoita ja -jääkiekkoilijoita, mutta yhtäkään nimeä naispelaajista en edes itse saa keksittyä. Joten tosissaan Martta, kannattaa keksiä joku muu unelma, ja itse ehdottaisin tuota lähihoitajan ammattia.

Ihan vain omasta uteliaisuudestani tuon esille asian, joka myös on ollut pinnalla naisten ja miesten tasa-arvottomuuden lisäksi: sukupuolettomuus. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä vain henkilöiksi, eivätkä jaottele itseään näihin perinteisiin ja vanhoihin lokeroihin, kuten miehiin ja naisiin. Mitenhän heidän palkkatasonsa? Mitenhän heidän urheilu-uransa? Paljon hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta, vaikka niin kovin haluaisin tietää.

Mutta nyt kun olemme saaneet taas päivityksen siitä, että oi kyllä, te miehet olette paljon parempia oikeastaan ihan kaikessa. Sen mukaan teidän tulisi myös saada parempaa palkkaa kuin me huonommat naiset, vaikka tekisimmekin samaa työtä. Kaiken tämän vouhotukseni jälkeen joku miespuolinen henkilö voisi sanoa: “Mitä tuo feministi inisee? Lopettaisi jo valittamisen ja tyytyisi vain naisen kohtaloon. ”Oi kuule, olen aivan samaa mieltä ja lähden tästä olemaan vain ja ainoastaan nainen!

Venla Kaunonen

tiistai 11. helmikuuta 2020

Äidinkielen ja historian opettajan haastattelut


Jaana Reinikka-Ivanoff

1.Mitä kurssia olet vähiten kiinnostunut pitämään? 
-  Mielenkiinto ei ole niin kurssista kiinni vaan ryhmän tunnelmasta. Aina haluaisi, että ryhmässä olisi miellyttävä ilmapiiri. Huono ilmapiiri tekee opetusympäristöstä epämiellyttävän. 
2. Mikä on mieleenpainuvin hetki urasi aikana? 
 Hetkiä on monia. Olin sairaana pitkään, ja oppilaat tekivät Parane pian -kortin, ja se tuotiin kotiin asti. Mieleenpainuvaa on myös palaute oppilailta ja tunne siitä, että on hyödyllinen työssään. Yhteistyöprojeksteissa tutustuu oppilaisiin hyvin. Mieleenpainuvia ovat leirikoulumatkat omien ohjausryhmien kanssa eri puolille Eurooppaa ja Vihreä lippu -raadin ohjaaminen.
3. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla 
 Iloinen, hassu, ahkera 
4. Onko sinulla mitään paheita? 
- En liiku tarpeeksi.  Luen liian tarkkaan oppilaiden tekstejä, jolloin ei jää aikaa liikkumiseen. Joko teen töitä täysillä tai en ollenkaan.  
5. Mitä teet vapaa-ajalla? 
- Yleensä töitä.  Käyn mökillä perheen kanssa, kuuntelemassa musiikkia ja tyttökavereiden kanssa viinilasillisella. Tämän lisäksi käyn mielelläni teatterissa ja luontoretkillä. 
6. Jos voisit matkustaa nyt minne tahansa, mihin matkustaisit ja miksi? 
- Minua kiinnostaa Sisilia. Skotlannissa ja Irlanissa kävisin mielelläni retkeilemässä.
7. Miksi opetat juuri äidinkieltä? 
- Olen mietiskelijä ja ajattelija, siksi siirryin ammattikorkeasta lukioon opettamaan, koska AMK:ssa ei ole kirjallisuuden opetusta. Kirjallisuus avaa uusia näkökulmia elämään, ja kriittinen lukeminen on erityisesti digiaikana todella tärkeä taito. Olen opiskellut myös rakennustekniikkaa ja ollut arkkitehtitoimistossa töissä. Ajattelin joskus myös biologian opiskelua.  


Teija Jalava


1.Mitä kurssia olet vähiten kiinnostunut pitämään? 
-  Täytyy sanoa, että jos jokin pitää valita niin HI5-kurssi, koska siihen on hankala löytää materiaaleja. Iso osa aineistosta on alun perin ruotsinkielistä, ja kuvamateriaalia on vähän. Sen vuoksi sen opettaminen on välillä vaikempaa kuin yleensä muilla kursseilla. 
2. Mikä on mieleenpainuvin hetki urasi aikana? 
Joka ikinen kevät ylioppilasjuhlat. Se tilanne, kun näkee oppilaat ja sen, että he ovat ovat tehneet 3-4 vuotta töitä ja valmistuvat. Kun näkee valtavan ylpeyden ja ilon jokaisen kasvolla, niin liikuttuu itse samalla 
3. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla 
- Historiafani, perusmentaliteetiltaan lappilainen, kiltti 
4. Onko sinulla mitään paheita? 
Ehkä sellainen suurin pahe on, että valvon liikaa enkä aina muista mennä ajoissa nukkumaan, jos on tullut esim. suosikkisarjan uusi kausi nähtäville.
5. Mitä teet vapaa-ajalla? 
Olen perheen kanssa, pidän pihatöistä, tykkään lukea. 
6. Jos voisit matkustaa nyt minne tahansa, mihin matkustaisit ja miksi? 
Pariisissa ei ole koskaan tullut käytyä ja harmittaa, että Notre Dame ehti palaa ennen kuin sen ehti nähdä. Kävisin silti siellä paikalla, ja Pariisi on täynnä kaikkia ihania kohteita 
7. Miksi opetat juuri historiaa ja yhteiskuntaoppia 
- Historia auttaa ymmärtämään nykymaailmaa ja on toisaalta täynnä äärettömän kiinnostavia tarinoita siitä, miten menneisyyden ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia kuin nykyihmiset. YH puolestaan auttaa tarkastelemaan nykymaailmaa kriittisesti sekä antaa näkökulmia siitä, miten maailmaa voi vaikuttaa 

Silja Lehtinen ja Sanni Aho

perjantai 17. tammikuuta 2020

Saksalaiset TET-harjoittelussa Paimiossa





Lea, Valeria, Sophie and Louis

Kysymykset ja vastaukset ovat käännetty englannista suomeksi!

Missä täällä Paimiossa työskentelet?

Lea:
Jokelan koulussa

Louis:

Paimion kaupungin tietohallinnossa

Valeria & Sophie:
Vistan koulussa 1-7-luokkalaisten kanssa


Mikä sai sinut kiinnostumaan TET-harjoittelusta Suomessa?

Lea:
"Pidän matkustamisesta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta. Haluan nähdä, miten muut ihmiset elävät. Olen myös kiinnostunut eroista suomalaisen ja saksalaisen koulun välillä."

Louis:

"Olin täällä toukokuussa ja sain täältä paljon kavereita. Sitten tuli tämä tarjous tulla tänne, joten ajattelin, että voin nähdä samalla kavereitani uudelleen. He kyllä tulevat Saksaan kolmen viikon kuluttua."

Valeria:

"Nautin toisten maiden ja niiden kulttuurien näkemisestä. Aion myös tulla opettajaksi, joten ajattelin tämän olevan hyvä tapa saada kokemusta."

Sophie:
"En koskaan ole ollut Suomessa tai missään maassa sen lähellä, joten olin kiinnostunut, millaista täällä on. Sain mahdollisuuden tulla tänne, ja mielestäni se oli aika siistiä."

Saitko valita paikan, mihin menet työharjoitteluun?

Lea:
"En. Pidän kyllä koulusta, missä olen."

Louis:

"Kyllä sain. Aioin joko kouluun tai johonkin muuhun yhteisölliseen työhön. Koska tytöt menivät kouluun, ajattelin, että tietohallinto voisi olla kiinnostavaa, vaikka en ole niin kiinnostunut tietokoneista. "

Valeria:

"Ei, meille vaan kerrottiin, minne olemme menossa, joten emme saaneet valita. Jos olisin saanut valita, olisin halunnut tehdä jotain lukiossa, koska silloin oppilaat ymmärtäisivät meitä paremmin."

Sophie:

"Peruskouluikäiset ovat myös hyvin ujoja, koska olemme vanhempia ja muualta. Kun puhuimme heille jotain englanniksi, he vain tuijottivat pelokkaasti. Eli olisin valinnut työtä hieman vanhempien kanssa, mutta koulu kuitenkin olisi hyvä."

Onko työharjoittelu vastannut odotuksiasi? Miten?

Lea:
"Kyllä. Mietin, millaista olisi, jos lapset eivät puhuisi kunnolla englantia, ja se onkin juuri sellaista. Voimme kuitenkin leikkiä ja pelata puhumattakin. Löydämme kyllä tavan kommunikoida."

Louis:

"On vastannut odotuksiani, mutta toisaalta ei. Se on parempaa kuin mitä odotin. Ajattelin, että istuisimme huoneessa koko päivän, mutta liikuimmekin paikoista toiseen aika paljon."

Valeria:

"Mielestäni odotukseni kyllä vastasivat, koska tiesimme menevämme peruskouluun. Muun muassa korjasimme oppilaiden tehtäviä, mikä oli jotain, mitä odotinkin."

Sophie:

"Ajattelin, että 3-luokkalaiset puhuisivat paremmin englantia. Odotukseni eivät siis kohdanneet totuutta, mutta odotukseni olivat myös liian korkealla."

Mikä on ollut vaikeinta?

Lea:
"Ensimmäinen esitykseni oli vaikein. Opettaja ei puhunut englantia enkä minä suomea, joten se oli hieman vaikeaa. Teknologiasanastosta oli vaikea keskustella ilman yhteistä kieltä, enkä tiennyt, mitä tietokoneesta piti painaa ja mitä ei."

Louis:

"Vaikeinta oli päivittää järjestelmä, koska täytyy painaa tiettyä näppäinyhdistelmää, ja jos ei ole tarpeeksi nopea, se ei toimi. Epäonnistuin monta kertaa."

Valeria:

"Olimme yhdellä oppitunnilla, joka oli kokonaan suomeksi. Istuimme hiljaa 45 minuuttia ymmärtämättä mitään, joten minulle se oli vaikeinta, koska se oli todella tylsää."

Sophie:

"Oppilaiden kanssa kommunikoiminen."

Missä olet asunut työharjoittelusi aikana?

Lea:
"Koulun terveydenhoitajan luona."
Sophie:
"Host-perheissä. Mielestäni se on hyvä juttu, koska voi puhua paikallisten kanssa perusasioista. Saa myös tietää perinteistä, kuten esimerkiksi ruuista, jos he tekevät sinulle ruokaa."

Valeria:

"He myös näyttävät paikkoja. Esimerkiksi eilen he veivät minut hiihtotunneliin. Emme olisi varmaan nähneet sitä, jos olisimme yöpyneet hotellissa."

Oletko saanut suomalaisia ystäviä?

Lea:
"En oikeastaan. Olen kuitenkin kaveerannut host-siskojeni kanssa."

Louis:

"Kyllä, noin viisi. Olin heidän kanssaan eilen keilaamassa Turussa."

Sophie:

"Emme oikeastaan, koska olemme pääasiassa peruskoulussa. Sen jälkeen me menemme host-perheisiimme ja alkaa yhteinen ohjelma, esimerkiksi meno Turkuun. Host-siskoni on kyllä minun ikäiseni, joten voisin sanoa, että hän on kaverini, vaikka hänet on ikään kuin pakotettu puhumaan kanssani."

Valeria:

"Puhun enemmän host-vanhempien kanssa kuin lasten kanssa, joten en laske perheen lapsia kavereikseni. He ovat kyllä kivoja."

Mikä on suurin ero Suomen ja Saksan välillä?

Lea:
"Opettajien ja oppilaiden väliset suhteet ovat hyvin erilaisia kuin Saksassa. Suomessa se toimii. Se on siistiä. Koulujärjestelmä on myös erilainen, niin kuin peruskoulu ja lukio. Syöminenkin on erilaista. Te syötte monta kertaa päivässä ja hyvin aikaisin sekä myöhään."

Louis:

"Meidän ikäisemme täällä ovat paljon avoimempia uusille asioille kuin Saksassa. Saksassa kaikki katsovat toiseen suuntaan, kun tervehditään. Voin kyllä ainoastaan sanoa näin suomalaisista ihmisistä, joita tunnen, mutta he ovat mielestäni paljon avarakatseisempia."

Valeria & Sophie:

"Suurin ero on se, että oppilaat kävelevät luokista toisiin eivätkä jää yhteen luokkaan. Saksassa taas on luokalle yksi luokkahuone, jossa he ovat koko koulupäivän, ja opettajat vaihtuvat luokasta toiseen. Suomessa se on juuri toistapäin. "

Mistä pidit eniten ja vähiten työharjoittelussasi?

Lea:
"Eniten pidin rakennuksista, koska ne loivat Pohjoismaisen tunnelman. Pidin ruosta ja maisemista. Ei ole mitään, mistä en olisi pitänyt. Tai ehkä sää hieman..."

Louis:

"Eniten pidin eilisillasta, koska vietin kavereideni kanssa aikaa. Vähiten pidin... mietin kovin, onko edes mitään, mistä en pitänyt. Ehkä se, kun päivittää jotain ja täytyy odottaa, että se tulee valmiiksi."

Valeria:

"Eniten pidin siitä, kun näin paikkoja, esimerkiksi päivä Helsingissä, joka oli ainakin minusta lempipäiväni, ja kun kommunikoin host-vanhempieni kanssa. Minulla ei ole mitään, mikä olisi ollut huonoa, koska se kuulostaa niin negatiiviselta."

Sophie:

"Vähiten pidin kylmyydestä, koska oli todella kylmä. Odotin täällä olevan kylmä, mutta –8!? Eniten pidin kulttuurien vaihdosta, koska opin toisesta kulttuurista ja etenkin host-perheestä."

Oletko sitä mieltä, että työharjoittelusi onnistui?

Lea:
"Kyllä."

Louis:

"Kyllä. Ehdottomasti."

Valeria:
"Työharjoittelu ei sinänsä auttanut minua mielestäni mitenkään, mikä ei ole siis huono juttu. Mutta koko juttu oli onnistunut, koska näin erilaisia asioita ja täällä oli kivaa."

Sophie:

"Kyllä voisin sanoa tämän olevan onnistunut työharjoittelu. En tullut tänne siksi, että minusta tulisi opettaja vaan siksi_ koska halusin tietää Suomesta enemmän, ja niin tapahtui. "


Venla Kaunonen